16.10.2013

Läski muuttaa!

Moikka! Tunnustan olleeni aivan karmean huono, paha ja surkea bloggaaja, koska hiljaiseloa on kestänyt i-kui-suu-den. Mutta nyt! Meikä kasasi luunsa ja läskinsä, pakkasi laukut ja lähti vetämään. Määränpäänä on Lily.fi, jonne muuttamista olen pohdiskellut jo suunnilleen puoli vuotta. (Hiljaa hyvä tulee ja niin edelleen... :D)

Läski löytyy Lilystä osoitteesta http://www.lily.fi/blogit/laski-latisee! Tervetuloa, kiitos kaikille täällä meikäläistä seuranneille ja palataan asiaan aktiivisemmin Lilyn puolella!

15.8.2013

Vielä elävien kirjoissa

Hej på dig kaikki armaat sivuilla pyörähtäjät! Vaikka Läski onkin ollut vielä tavallistakin vaiteliaampi tässä viime viikkoina, niin kyllä meikäläisellä silti henki pihisee. Olen ollut hiljaiselolla, kun liikuntakertoja on ollut suunnilleen nolla, mutta silti en ole unhoittanut tätä blogiraasuani täysin. Erittäin ravintoköyhän ja herkuntäyteisen ruokavalioni ylläpidon ohessa oon lueskellut kasviskeittokirjoja ja päättänyt tehdä niistä jossain vaiheessa koosteen pikkuisella eksperimentillä. Meinaan nimittäin ottaa jokaisesta jonkun suht herkulta vaikuttavan reseptin ja uhrata itseni teidän edestänne kokeilemalla niitä puolestanne!

Koska syksy lähestyy ja kaikki mahdolliset akkainlehdet alkavat pursuta fitspirationia, niin meikä hyppää laumasieluna tietysti samaan kelkkaan mukaan. Nyt on testattu se, että kevään jumppaus ei valitettavasti hirveästi auta, jos kesän aikoo viettää liikkumatta ja väärin syöden. Mitään superrepäisyä en aio tehdä, koska sellaiset eivät valitettavasti hirveän pitkälle onnistu, mutta aion yrittää parhaani jälleen nyt, kun pääsen ryhmäliikuntatuntien ulottuville.

Ja niin! Meikähän meinaa aloittaa uuden harrastuksen! Oon napittanut Dancen kaksi mennyttä tuotantokautta silmät aivan soikeina ja kadehtinut niitä upeita ihmisiä, jotka venkoilevat musiikin mukaan kuin mitkäkin onkimadot. Ja ollut toki aivan varma siitä, ettei tällainen möhkäle semmoisiin urotekoihin pysty. Nyt ajattelin kuitenkin repäistä, ja aloittaa dancehall reggaen! Laji näyttää Niin Siistiltä, että en kestä. Mä haluun kans! Vähän hävettää jo etukäteen, miltä meikäläinen hytkyessään näyttää, mutta ajattelin, että en välittäisi. Meen vaikka takariviin ja pousailen sieltä ihan kympillä, mutta luovuttaa en saa! Mua harmittaa se, että oon jo vuuuuuosien ajan ajatellut eri lajien aloittamisen kohdalla, et "oon liian vanha/läski/ruma/tyhmä/luuseri aloittaakseni". Hitto, jos olisin aloittanut ulinan sijaan, olisin jo varmaan jossain lajissa maailmanmestari! Että elkää te olko näin tyhmiä, vaan tehkää mitä haluatte!

Mutta juu, sen verran dancehall reggaeen palatakseni, jos teitä kiinnostaa millasesta sätkyttelystä on kyse, niin tsekatkaa tää tumblr-sivusto! Ihan törkeen makeita videoita ja tyyppejä ja koreografioita!

Syksyllä teen myös semmosen hypyn tuntemattomaan, että testailen 5:2-dieettiä kuukauden ajan yhden työprojektin takia. Siitäkin on siis tulossa juttua, onnistun testissäni tai en! :D

Ihan vielä en palaa normaaliin (eli siis tiiviimpään kuin kerran kuussa) postaustahtiin, mutta pian senkin aika koittaa. Vielä hetken vietän ihanaa lomalaisen elämää, eli menen joka päivä töihin ennen kuin palaan takaisin Jyväskylään ja aloitan opiskelut. Palataan viimeistään silloin! Hauskaa kesänjatkoa vielä joka iikalle! :)

PS. Olin ihan silmät pyöreenä, kun katoin blogin kävijälukuja. Vaikka en oo päivitellyt, täällä on käyny enemmän porukkaa kuin ikinä! Mitä ihmettä? :D No, kiva juttu kun käytte! :)

9.7.2013

Väliaikaraporttia

Morjensta morjens! Melkein aloitin tämän postauksen pahoittelemalla hiljaiseloani, kunnes hoksasin, että se taitaa olla melko kulahtanut aloitus. Selvennykseksi haluaisinkin nyt ilmoittaa, että olen tällainen tahdiltani hyvin rauhallinen bloggaaja näin kesän ajan. Tämän ehkä olettekin keksineet ihan itse. Kun syksy saa, arki alkaa ja meikäläinen pääsee jälleen sellaisten syvällisten asioiden ääreen, joita rutiineiksikin kutsutaan, niin blogikin saa uutta pontta.
 
Miksi en ole bloggaillut aktiivisesti viime viikkoina? Oon pohdiskellut asiaa ja päätynyt siihen, että teitä tuskin jaksaa kiinnostaa meikäläisen jätskinsyönti, töissäkäynti ja... noh, siinä ne mun kesäaktiviteetit taitavat ollakin. Kovasti oon myös reissannut Suomen rajojen sisällä. Näistä matkailuista olis kiva kirjoittaa, mutta ne eivät oikein sovi tämän blogin teemaan. Ja niistä saattaisi meikäläisen vähän turhan hyvin tunnistaakin, iik.
 
Lisäksi oon tuuminut sellaista, että syksyllä läski ottaisi ja muuttaisi Lilyyn. Suurin osa mun lemppariblogeista hengailee tällä hetkellä siellä, ja oon muutenkin otettu kyseisen alustan yhteisöllisyydestä ja noh, "hyvästä hengestä". Katsellaan sitä sitten! Onko teillä mielipiteitä asiaan liittyen? Blogger vs. Lily, anyone? :D
 
Ja jos teitä kiinnostaa, että miten mun kuntoilut etenevät, niin täytyy myöntää, että varsin vaihtelevasti. Viime viikot ovat menneet lähinnä niin, että olen ollut kahdessa eri työssä ja elellyt viikottain vähän eri kaupungeissa. Tuntuu, että päivät menevät ohi ihan hujauksessa, mikä surettaa kovasti, koska kesän pitäisi olla sekä tuntua ikuiselta! Usein havahdun illalla nukkumaan mennessäni siihen, että ei helkkari, taasko meni yksi päivä. Oonkin luvannut itselleni, että yritän järjestää raha-asiani niin, että mun tartteis käydä ensi kesänä vain vaikka kuukauden ajan töissä. Loput ajasta aion käyttää niihin asioihin, joista pidän enkä niihin joita täytyy tehdä. Argh!
 
Miten teidän kesänne on mennyt? Vielä sitä on onneks jäljellä! :)

27.6.2013

Landeterveiset

Moikka! Huomasin, että Lumiaan saa Blogger-sovelluksen, jee! Katotaan, että osaanko käyttää tätä :D


Terveiset mökiltä! Mulla on ollut tässä muutaman päivän miniloma, mikä on ihan sairaan siistiä. Keli on ollut niin lämmin, ettei oo tullut tehdyksi oikein mitään auringossa lojumista ja jätskin syöntiä lukuun ottamatta :)

Huomenna duunit jatkuvat. Menen yksille pikkufestareille anniskelemaan! Eka kerta niissä hommissa, joten vähän jänskättää. Lähinnä ne asiakkaat on vähän semmosen jännäilyn aihe, eli tuleeko vastaan kovinkin ördäävää sakkia.

Juhlan aihetta ois mullakin, sain nimittäin uuden opiskelupaikan! Syksyllä aloitan lueskelut humanistisella laitoksella. Yliopisto ei kuitenkaan vaihdu. Oon niin iloinen siitä että pääsin, koska kolmas vuosi väärällä alalla ois saattanut masentaa liiaks. :)

Hetken verran lomailu jatkuu vielä täällä maaseudun rauhassa! Tuo ihana kuva on muuten erään kierrätyskeskuksen pihalta. Oon aivan ihastunut kaikkiin tuommosiin paikkoihin, koska niistä tekee ihan mielettömiä löytöjä. Suosittelen! :)

22.6.2013

Suuria saavutuksia Superdieetin saralla

Köh. Ihan ekaksi mun täytyy tunnustaa suhteellisen nolo juttu. Siitä on nyt muutama, hmm, suunnilleen kuusi viikkoa, kun aloitin Superdieetin. Tähän mennessä hikoiluttavin juttu, jonka oon sen suhteen tehnyt, oli tuon 49 euron maksaminen. :D Kyllä! En oo siis tehnyt yhtään ainutta SD-treeniä, en seurannut ruokavaliota enkä duunaillut oikeestaan mitään muutakaan siihen liittyvää. (Tähän täytyy tosin puolustukseksi sanoa, et kyl mie sentään oon jotain liikkunu, en vaan SD-juttuja.)

Tänään havahduin siihen, että hitsi vie, kohta on kuus viikkoa kulahtanut ja meikä ei ole ees tsekkaillut noita SD-matskuja kunnolla. Luin siis treeniohjeet, "usein kysyttyä" -jutut sekä ruokavalioneuvot ja katsoin tsemppivideot sopivasti yli kuukauden myöhässä. Ja nyt täytyykin korjata, että vaikka napisin aikaisemmassa postauksessani, että phyy kun ei meitä kasvissyöjiä huomioida, niin tämä oli pötyä: infoissa oli ohjeistus myös siihen, kuinka liha korvataan kasvissyöjäystävällisillä safkoilla. Että jee. Nyt mulla ei ole kauheasti tekosyitä sille, miksi en noudattaisi SD-ruokavaliota, apuaa... :D




Vaikka en uskallakaan luvata edes itelleni, että tämäkään päivä olisi henkilökohtaisen aikatauluni mukaisen Superdieetin ensimmäinen päivä (syy: kesä ja jätski aikaansaamattomuus ja sitoutumisen pelko), niin kyllä tein jotain suurta! Printtasin nimittäin ohjeet talteen! Onneksi tuo uroteko ei jäänyt ainoaksi eikä edes merkittävimmäksi, sillä meikä teki kuin tekikin ensimmäisen SD-kotitreenini!

(Koska nuo treeni- ynnä muut ohjeistukset ovat minulle ja muutamalle tuhannelle muullekin henkilökohtaisesti  (köh) tehtyjä, niin en saa jaella niitä pitkin turuja ja toreja. Totean treenistä vain yleisiä seikkoja, ettette vain päättelisi treenin tarkkaa sisältöä! Nii!)

En oo saanut SD:n kotitreeniä aikaisemmin tehtyä jostain syystä lainkaan. Yksi syy voi olla se, että en ole koskaan lukenut ohjeistusta läpi ajatuksella, heh. Treeni on suht lyhyt, mutta sitä tehdään useampi kuin yksi kierros, mikä on meikäläisen päälle aikamoinen haaste. Tykkään nimittäin siitä, että asioita ei turhaan toistella, vaan hommat hoidetaan kerralla läpi. Ekan kiekan jälkeen olin suhteellisen kuollut, mutta päätin pungertaa toiselle kierrokselle. Sen jälkeen olin odotetusti lähes haudassa, mutta hirveästä nälästä ja "lievästi" hikisestä olemuksestani huolimatta päätin, että piru vieköön meikäläisen jos en tuota viimeistä kierrosta temmo.



Olin odottanut, että SD:n ekat treenit olisivat olleet jotenkin kevyttä tasoa, mutta kissanviikset! Ja hyvä niin, sillä miten kuudessa viikossa saisi mitään tuloksia aikaiseksi, jos harjoitteet olisivat jotain hissuttelua? Itse olen saanut viimeisten kuukausien hiljaisen treenin kautta nostettua kuntotasoani "syke nousee pelkästä liikunnan ajattelusta" kohtaan "en joudu jokaisen urheilukerran jälkeen teho-osastolle", ja silti tunnuin saavani aikamoista rääkkiä osakseni. Pelottaa ajatellakin, millainen fiilis mulla olisi ekan kierroksen jälkeen ollut aikaisemman kuntoni kera. Huh.

Treeni oli siis hyvä, vaikka inhoankin harjoitteiden toistamista. Aikaa meni lepotaukoineen noin tunti ja kaloreita paloi joku nelisensataa. (Polar on tällä hetkellä liian kaukana tietokoneesta. Mulla ei ole tuon treenin jälkeen motivaatiota liikkua enää minnekään muualle kuin jääkaapille tai sänkyyn.)

Fiilikseni ekasta SD-kotitreenistä on hyvä, tätä voisi tehdä tulen tekemään toistekin neljä kertaa viikossa!

18.6.2013

Viikko mikälie kesätunnelmissa

Hellou jälleen! Huomaatteko, kuinka kesäfiilingeissä meikä on, kun postauksia ei näy eikä kuulu? No tosi fiiliksissä! Pääsykokeet on nyt lusittu, ja meikäläisellä oli eilen maailman paras tentti. Häh, ai paras tentti?! Jep, luitte ihan oikein. Tentti hoidettiin vähäisen osallistujamäärän takia ryhmätenttinä, joka olikin opetuksellisesti rikkain kokemus varmaan koko yliopistourani aikana! Että tuosta voisi ottaa mallia jokainen kirjoitustenttejä rakastava. Joka tapauksessa, perinteisiä "yritän oppia kuusisataasivuisen kirjan ulkoa kahdessa päivässä ja sitten oksentaa sen tiedon tenttipaperille" -tenttejä on jäljellä vielä viisi, joten ihan vielä ei sovi juhlia.

Juhlimisesta puheen ollen, juhannus eli kaljankittausbileistä suomalaisin on lähestymässä. Ite vietän sen osittain töissä, osin perheen kanssa mökillä, joten mitään ördäyskestejä ei ole tiedossa. Ja hyvä niin! Kokeilin nimittäin taas hetki sitten sitä, miten ilo otetaan irti viinalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Tai tuli, mutta lähinnä pää kipeeksi. Ehkä voisin seuraavan kerran alkoholihampaan kipuillessa ryhmäpaineen alla tsekata aikaisemmin kirjoittamani kännipostauksen ja muistaa, miten fiksu ihminen tarvittaessa olen.

Entäs treenirintama? No, hyvältä näyttää! Paremminkin voisi toki olla, mutta pääasia on, että saan itseni ylös penkistä ja pururadalle pöllyttämään polun pintaa. Kyykkyjäkin on tullut tehdyksi usein, mutta voi jukra kun niitä jaksaa tehdä vähän, kun ne tekee oikein! (Tykkäsin paljon enemmän siitä lukemasta, jonka sain kun kyykkäsin väärällä mutta helpolla tavalla. :D) Raportoin teille tästä enemmän kunhan vain saan jotain järkevää kirjoitetuksi. Kuka oikeasti haluaa näin upeilla ilmoilla lukea siitä, kuinka monta kyykkyä joku itseensä hurahtanut nolife on tehnyt, kysyn vaan!

Eli ei muuta kuin hauskaa Jussia jokaiselle sitä tavalla tai toisella juhlistavalle! Ei huolta siitä, etteikö postauksia tulisi, niitä vain kirjoitellaan kesätahdissa eli rennolla kädellä :)

9.6.2013

Tästä ei kesäherkku simppelimmäksi muutu

Kasvissyönnin aloittamisen jälkeen löysin soijamaidot, vaikka en ole lehmänmaidosta ruokavaliossani luopunutkaan. Ja voi jukra, miten noihin herkkuihin voikaan ihastua ihan totaalisesti! Litrahinnan ollessa 2-3 euroa ei tee mieli juopotella niitä ihan mielin määrin, mutta oon huomannut, että nuo maustetut soijamaidot toimivatkin aika superhyvin semmoisina hetkinä, jolloin tekee mieli makeaa, mutta mitään sokeripommia ei ole saatavilla.

En ole tutustunut soijamaidon hyviin enkä huonoihin puoliin sen tarkemmin toistaiseksi, koska en ole mikään suurkuluttaja. Maku on hyvä ja kalorimäärä mielestäni ok, 55 kcal/100 ml, joten olen tyytyväinen. Pitäisi kyllä ehdottomasti ottaa asiaksi katsoa, onko tuohonkin ängetty jotain myrkkyä, mutta ainakin hetken haluan elää vielä onnellisessa tietämättömyydessä. :D Mutta jos teillä on kokemuksia puolesta tai vastaan, kuulisin niitä mielelläni! :)

Yhtenä päivänä kävin kotikotini lähellä olevassa marketissa etsimässä itselleni safkaa, ja silmiin osui Jyväskylä-herkku, eli juurikin tuo vaniljan makuinen soijamaito! Koska olin roudannut Jyväskylästä Ikean mehujääastian, tein maailman yksinkertaisinta jälkkäriä.


Mun mielestä tuo Alpron maito on parhaimman makuista, mutta muutkin merkit, esim. Rainbow taitaa tehdä vastaavia tuotteita (huokeampaan hintaan)! Jos innostuitte, niin testatkaa oma suosikkinne :)
 
Kaadoin maitoa muottiin ja laitoin pakkaseen. Huh. Juuri sopivan yksinkertaista sellaiselle, joka on juuri tulossa pitkän työpäivän jälkeen sopivasti kettuuntuneena kotiin. Onneksi keksin tuon ja älysin laittaa ajoissa pakastimeen, koska muuten olisin varmaan käynyt pakastimessa hengailleen Aino-rasian kimppuun... Ei huono vaihtoehto maullisesti toki sekään, mutta tuossa on kai vähemmän kaloreita kerättäväksi! 

Mulla on tarkoitus alkaa kesän aikana kokkailla kaiken maailman kasvisruokia, joten safkaosioon pitäisi tulla seuraavien viikkojen aikana täydennystä. Fingers crossed :)

8.6.2013

Treeniä, läski, treeniä!

Haa! Olen noussut liikkumattomuuskuopastani urheasti ja treenannut yli odotusten tällä viikolla! Jee, jippii ja hurraa!!! Pahoittelen huutomerkkien ylikäyttöä, mutta oon meinaan suht innoissani tästä käänteestä. Täältä tullaan elämä!

Oon tehnyt muiden liikuntojen ohella myös tämmöisen aika simppelin mutta lihakset tehokkaasti kipeyttävän vatsa-kyykkytreenin. Vatsoihin inspiksen ja ohjeet löysin Start living your best life -blogin vatsalihashaasteen ekasta osiosta: klikkailkaahan tästä, jos tuo haaste ei ole vielä jostain syystä tuttu. Tykkään muutenkin kyseisestä blogista todella paljon, koska Elisa tietää mistä kirjoittaa, näyttää mielettömän hyvältä ja on kuitenkin tosi inhimillisen sekä hyvällä tavalla tavallisen oloinen mimmi. Arvostan! Erityisesti tykkään tuosta kyseisestä haasteesta, jota aion nyt käydä läpi seuraavat viikot.

Vatsojen lisäksi tein jo aikaisemmin mainitun twohundredsquats.comin inspaamana jälleen tuon kolmannen viikon ekan päivän treenin, eli 3 x 19 ja 1 x 24 kyykkyä. Ilmeisesti liikuntataukoni aikana tekniikka on alkanut pettää, koska nyt sain noiden kyykkyjen teosta vasemman nilkkani pirun kipeeksi. :( Muutenkin mun täytyy keskittyä huomattavasti enemmän tekniikkaan: ei nimittäin oo mitään järkeä vetää mutkia, jotta saisi enemmän toistoja. Yritän ahneuksissani muistaa tän, enkä vammauttaa itteäni ihan huvikseni. :D


Aikaa lämmittelyihin, kahteen vatsalihaskierrokseen ja kyykkysarjoihin meni reilut puolisen tuntia ja kaloreita kulahti noin 160. Näin kesäaikaan treenaamisessa on se kenkku puoli, että hikoilen vielä huomattavasti enemmän kuin talvella, jolloin silloinkin hien irtoamisen määrä on järkyttävää. Pyrin siis treenailemaan näin kesäisin itekseni, katseilta suojassa :D

Oon juuri lopettelemassa pitkähköä työputkea. Työskentelen siis ravintola-apulaisena, ja mun duuniin kuuluu niin ravintolan kuin myös baarin siivous sekä lounasblokkaus ja tiskaus. Vuorot alkavat aina kuudelta aamulla tai jopa aikaisemmin, mikä on kyllä pikkasen karua tämmöiselle yökukkujalle, vaikka oon kuinka koettanut rukata mun unirytmejä. No, vastapainoksi oon nukahdellut viime päivinä töiden jälkeen vähän mihin sattuu... :D Työ on kyllä suht kivaa, koska se on tosi fyysistä. Oonkin meinannut viedä Polarini töihin, jotta näkisin suunnilleen kuinka paljon kaloreita siinä sinne tänne juostessa kuluu, mutta en ole uskaltanut. Sykemittarini ei nimittäin taida olla vedenkestävä, ja erityisesti lautasia huuhdellessa vettä roiskuu niin, että voisin osallistua märkä t-paita -kisaan, heh... Huomenna pääsen pariks päiväksi "lomalle", eli tekemään pääsykokeita sekä tenttimään jäljellä olevia kursseja, jee!

3.6.2013

Tavoitteet viikolle 23

Hellou, tavoitepostausta pukkaa nyt tulemaan piiiiiiitkästä aikaa! Te ette varmaan ole saaneet minkään sortin sydänsuruja näiden puuttumisen tähden, mutta meikäläisellä sydän värähti innostuksesta otsikkoa kirjoittaessani! :) Tuntuu, kuin mun sisuksissani olisi semmoinen pieni otus, ehkä hiiren tapainen, jonka kuono väpättää innosta ja onnesta aina, kun ajattelen iloisesti jotain liikuntaan liittyvää. :D No, nyt mentiin jo vähän kauas, joten palataan ryminällä takaisin asiaan!

Tavoitteet viikolle 23:

ma: lenkki
ti: kyykyt
ke: lenkki
to: kyykyt
pe: lenkki
la: kyykyt
su: lenkki
(Jonakin päivänä voi pitää ihan kokonaisen vapaan, mutta en merkannut sitä vielä tähän.)

Minikuva täältä.
Näyttää varmaan teidänkin silmiin aika hurjalta, sarjassamme "en oo tehnyt aikoihin mitään, joten suunnittelenpa ihan sairaan epärealistisen ohjelman, jotta voin vain epäonnistua sen noudattamisessa", mutta kokeillaan! :D "Kyykyt" tarkoittaa siis lihaskuntoa, mutta merkkasin sen kyykyillä siksi, että tekisin edes ne!

Eli näillä mennään ja kohdataan viikko 23! Herranen aika, kohta ollaan jo puolivälissä vuotta... :D

2.6.2013

Pohdintaa (jälleen)

Löysin jostakin blogista (argh, en muista mistä) linkkauksen Kukka Laakson (jolla on meinaan upea kroppa!) blogitekstiin My little body (hauska intertekstuaalisuus btw :D). (Kauheesti sulkuja, anteeks.) Suosittelen postausta sekä Laakson blogia, vaikka hirveän montaa tekstiä en sieltä oo valitettavasti kerennyt lukea!

Kuva

Pointtina Laaksolla siis tuossa body-postauksessa on mielestäni se, että timmiytymisprojektit ovat pitkälti omaan napaan tuijottamista negatiivisella tavalla. Kun keskittyy siihen, että rasvaprosentti on lähellä nollaa, saattaa unohtaa muut ihmiset ja mikä pahinta, Elää. Tuo nyt tietysti on ääriesimerkki, sillä tuskin (ainakin toivon näin) kukaan ihan totaalisesti unohtaa kaiken muun ja alkaa keskittymään pelkästään kroppansa palvomiseen.

En ajattele kuuluvani Laakson tekstin kohderyhmään, sillä meikäläiselle liikunnan asettaminen elämän ykkössijalle on lähestulkoon mahdoton tehtävä. Silti jollain tapaa tekstin pointti kosahti myös minuun, koska vaikka en teekään aktiivisesti töitä kroppani puolesta (vaan lähestulkoon sitä vastaan, voi minua pönttöä), niin ajattelen laihduttamista lähestulkoon koko ajan (paitsi kun syön). Se ei ole välttämättä aktiivista ajattelua, kuten esimerkiksi treenien suunnittelua tai vastaavaa, vaan sellaista takaraivossa pyörivää pöhinää, jota voisi sanoa Tyytymättömyydeksi. Tämä tyytymättömyys vie multa aivokapasiteettia ja keskittymiskykyä luultavasti ihan valtavan määrän. Lopputulos on se, että vatvon mielestäni epätäydellistä kehoani, ja unohdan keskittyä elämän kannalta hiukan hauskempiin ja tärkeämpiin juttuihin.

Toivon, että saan oman elämäni jossain vaiheessa (hyvin pian!) semmoiseen järjestykseen, että siihen kuuluu aktiivinen liikunta, joka ylläpitää tyytyväisyyttä, jottei minun tarvitsisi enää haaskata edes passiivista ajattelua tyytymättömyyden lietsomiseen, pohtimiseen ja näin ollen ylläpitoon.

Ainakin viimeisen kuukauden olen ollut hyvin, hyvin laiska liikunnan suhteen. Huvittavaahan tässä on se, että kolme viikkoa oon ollut myös Superdieetillä, enkä siis oo käytännössä tehnyt Yhtään Mitään sen eteen. :D Kuten eräs anonyymi mulle yhteen aikaisempaan postaukseen huomauttikin, niin tämmöisellä asenteella ei sovi odottaa tuloksia eikä kannata maksaa Superdieetin ohjeistuksesta. Totta joka sana, mutta hitsi, kun olisin osannut nähdä tulevaisuuteen ja hoksata tämän innon laantumisen säästääkseni SD:hen menneet 49 euroa. :( Kristallipallo tilaukseen, kiitos! :D

No, hätähän ei onneksi ole tämännäköinen! On totta, ettei tuloksia kannata tällä treenitahdilla odotella (tai siis ainakaan niitä positiivisia tuloksia), mutta aion napata SD:n treeni- ja ruokavinkit tiukasti joko omaan tai tietokoneen muistiin, joten ei niitä rahoja tarvitse onneksi kokonaan surra. :)

Kuva

Ja vielä lopuksi: kesä on täällä, buddies! Treenatkaa, syökää hyvin ja olkaa onnellisia! Meikä hyppää teidän kanssa samaan kelkkaan ihan just :)

1.6.2013

Pohdiskelukuulumisia

Varmaan jokainen, joka täällä on muutamana viime viikkona pyörinyt on hoksannut, että meikäläistä ei tällä hetkellä tuo liikunta oikein nappaa. Tänä maanantaina ajattelin työpäivän jälkeen ottaa itsestäni niskaotteen, kunnes kotiin päästyäni oli karmea olo. Mittasin varmuuden vuoksi kuumeen, ja tadaah, sitähän oli vaikka naapureille jakaa. Viime päivät on siis kieritty sängyssä hyvää asentoa etsien ja pahaa oloa pois nukkuen.

Tuntuu, että elän tällä hetkellä sellaista aikaa, jona sanon jokaiselle ihmiselle ja asialle: "Sori, mutta en ehdi nyt. Tää on vaan tämmönen vaihe, kyllä tää menee ihan just ohi. Kunhan saisin nyt vaan nää pari asiaa kondikseen." Ja aina tulee seuraavat pari asiaa, ja sit seuraavat. Aina on jotain työhommaa, kaupunkien välillä reissaamista tai jotain nyt just superkiireellisesti keskittymistä vaativia harrastusprojekteja, jotka kiilaavat oman hyvinvoinnin edelle.

Kuva

Kyllähän työt ja harrastusprojektit ovat osa sitä omaa hyvinvointia, osa omaa elämää, mutta ainakaan minä en osaa vieläkään sovittaa kaikkia elämän osa-alueita yhteen niin, että kaikki tulisi tasapuolisesti hoidettua. Ja ensimmäiseksi tulee usein tingittyä laadukkaasta safkasta, unesta ja liikunnasta. Pönttö minä.

Huomenna lähden Jyväskylään käymään ja hoitamaan ainakin kahta tärkeää asiaa: ihmissuhteita sekä rentoutumista rakkaan harrastuksen muodossa. Lenkkarit ja juoksupaita lähtevät mukaan. (Tarkoitus olis siis hankkia Jyväskylästä ne tuosta listasta ja muutenkin edelleen puuttuvat juoksutrikoot, joten elkää immeiset pelätkö, en minä ilman housuja lähde lenkille. :D)

Eli kyllä tästä selvitään! Hauskaa viikonloppua ja onnittelut jokaiselle, joka on koulunsa tai lukuvuotensa saanut päätökseen! (Minä en oo vielä, terveisin kuusi jäljellä olevaa tenttiä, argh :D)

24.5.2013

Hengissä ollaan (pahanmakuisten eväiden voimin)

Hellou kaikki ja kivaa kesän alkua! Pahoittelen, että olen ollut niin hiljainen tässä viime aikoina. (Jos se nyt on haitannut :D) Projektia tuppaa projektin perään niin, että liikunta on jäänyt ihan kakkoseksi kaiken muun ajanvietteen hyppiessä tekemislistan ykköseksi, pöh! (Ja siis, nää projektit on siis työ- ja harrastusjuttuja, eli mitään Suurta ja Salaista en ole tehnyt, heh.) Tosin, mulla on kroppani kanssa kyllä ihmeen hyvä olla, vaikka oonki ollut liikkumatta ja mättänyt pelkästään jätskiä ja leipää. Aijai, oon kyllä huono kuntobloggaaja, kun ylistän liikkumattomuutta ja mässäilyä :D

Pyrin reipastumaan ensi viikolla, mutta sitä ennen toivon mahtavia kelejä ja mahtista viikonloppua kaikille! :)


PS. Vielä tähän loppuun kurkkaus yhen päivän eväisiin. Kävin Ekolossa hankkimassa kaikkea tärkeetä uuteen kotiin ja totta kai hurahdin päivän tarjouksiin. Kookosvedestä oon kuullut hirveesti hyvää, ja tuntuu että kaikki Edes Vähän Terveydestään Välittävät hörppivät kookosta harva se päivä.

Normisti semmonen parin desin (?) minitölkki maksaa kaupassa semmoset rapiat neljä euroa, eli se ei todellakaan sovi meikäläisen kukkarolle. Tämä Kulau-versio oli edullisempi, ja päätinkin alottaa kookosveteen tutustumiseni siitä. No, miten kävi? Pakko sanoa, että yäääk, never again! Ihan karmeen makusta litkua, harmi! :( Lifebar-patukka ei valitettavasti ollut yhtään sen herkumpaa, joten taitaa meikäläisen välipalat olla tästäkin eteenpäin vähemmän muodikkaita. :D Ootteko te maistaneet näitä "herkkuja"?

15.5.2013

Huh, mitä meininkiä

Hiljaisuutta on kestänyt tässä muutaman päivän ajan, mutta veikkailisin, ettei kukaan ole ihan saanut sydäriä poissaoloni vuoksi, vai? ;)

Aloitin viikonloppuna ravintola-apulaisen työt (superkivaa!), muutin tänään viimeset kamat pois vanhalta kämpältä ja yritän hoitaa koulua sekä isohkon tapahtuman järjestämistä tässä yhtä aikaa. Lisäksi huomenna on autokoulun toinen vaihe, jota varten mulla pitäis olla joku pimeän ajon paperi, jollasta ei vaan löydy mistään... :D

Eli pienehköä kaaosta on siis ilmassa. Superdieetin eka viikko meni superhuonosti, mutta uskon saavani itteni kuriin viimestään ens viikolla. Ärsyttävää, kuinka nopeasti urheilu tippuu prioriteettilistalla, kun on hirmunen häsellys päällä muussa elämässä! Lisäksi ruokapuoli on ihan hakusessa, tuli esimerkiksi vierailtua viime viikolla Subwaylla neljästi...! Älkää siis tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää kuten sanon... eli mahtavaa ja treenintäyteistä viikkoa kaikille!

10.5.2013

Cooper!

Tiistaina repäisin ja kävin juoksemassa yliopiston järjestämän Cooperin testin. Juoksin edellisen kerran tuon kidutuksen läpi syksyllä 2011. Halusin nyt siis kokeilla, oliko tässä ajassa tapahtunut mitään kehitystä, vaikka en oikeastaan ole kunnolla lenkkeillytkään. Edellinen tulokseni oli muistaakseni 2010 metriä, eli ei hääppöinen mutta ei myöskään ihan kauhee silloisella kunnolla.


No, lähdin Cooperiin hirmuisella innolla ja varmuudella siitä, että saisin edes hiukkasen paremman tuloksen kuin edellisellä kerralla. Olisi pitänyt kuitenkin muistaa se, että en ole lenkkeillyt aktiivisesti vaan vähän löysänpuoleisesti, joten tulos ei tulisi olemaan ihan tähtitieteellinen.

Ja niinhän siinä kävi, että paransin tulostani kokonaisella kymmenellä metrillä! :D Eli 2020 metriä tuli juostua kahdessatoista minuutissa. En ole kovin ylpeä, mutta olen toisaalta ihan iloinen siinä, että en ainakaan saanut huonompaa tulosta!

Suorituksessa jäi harmittamaan tuloksen lisäksi se, että en päässyt pois ns. mukavuusalueeltani. Siinä vaiheessa, kun kroppa alkoi näyttää ekoja väsähtämisen merkkejä, olin ihan valmis luovuttamaan: eli jälleen kerran pää kesti vähemmän kuin kunto. Kävelin muutaman kymmenen metriä. Jos olisin jaksanut hölkätä koko ajan, olisin varmasti saanut 2100 metriä tai yli, jolloin olisin ylittänyt rajan "keskiverron" ja "hyvän" välillä. No, ensi kerralla sitten!

Muistin äsken, että ensimmäisen kerran taisin Cooperin juosta yläasteella, ysiluokalla eli vuonna 2008. Silloin en harrastanut mitään liikuntaa ja juoksin testin tennareissa, farkuissa ja bändipaidassa My Chemical Romance (oltiin silloin ihan superhurjia faneja!) iPodin kuulokkeista pauhaten. Tulokseni oli silloin kuitenkin 2300 metriä! Eli pitäis varmaan siirtyä takas niihin elintapoihin ja -ympyröihin parempien tulosten saamiseksi!? :D

Ootteko te viime aikoina kokeilleet Cooperia? Miten meni?

8.5.2013

Suuri Superdieetti-postaus (ja huh, omakuvia)

Huomenta! Lupasin toissapäiväisessä postauksessa, että pohdiskelen Superdieettiä vähän enemmänkin ja kerron tavoitteistani sen suhteen. Pahoittelen, että myöhästyin postauksen julkaisussa!
Tarkkoja juttuja en voi treeneistä enkä ruokavalioista kirjoitella, koska se rikkonee Superdieetin tekijänoikeuksia. Siksi juttelenkin aiheesta yleisemmällä tasolla. :)


Lähde.
Sunnuntaina siis aloitin tämän koitokseni maksamalla Superdieetin ja käymällä treeni- sekä ruokaohjeiden kimppuun. Fiilistelin, että nyt on vihdoinkin meikäläisen tsäänssi osallistua siihen suureen urheilujuhlaan, jota oon töllöttänyt telkkarista silmät kiiluen. Eli Jutta ja superdieetit, pääosassa meikä! Mua on aina rassannut, miten niin hienon mahdollisuuden saaneet ihmiset ovat lössähdelleet ja kiukutelleet, kun meikä sängynperukoilta olisi ollut niin kiihkeesti messissä kuin olla ja voi. Toki on huomattava, että olisin voinut ihan itse aktivoitua liikunnan kanssa ihan ilman mitään fitfarmejakin, ja toisekseen, nuo telkkaridieettaajat kärsivät puoli vuotta, meikäläinen kuus viikkoa. Että ehkä oon vaan ihan hiljaa ja auon päätä vasta sitten, kun tää koitos on ohi! :D

Ensivaikutelmani ruokavaliosta oli pettymys, koska kasvisvaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut. Todella mälsää. Ilmeisesti elän jossakin omassa illuusiossani, koska olin ajatellut kasvisruokailijoiden määrän olevan niin merkittävä, että meikäläiset olisi otettu Superdieetissäkin huomioon. Vaan ei, pöh. Lisäksi ihmettelin lisäravinteiden määrää: tartteeko oikeesti noin paljon jotain jauheita ynnä muita mömmöjä?
Ruokavaliota siis en tule noudattamaan orjallisesti, mutta on jees saada vähän ohjenuoraa määriin ja sisältöihin niiltä osin, kun niitä pystyn toteuttamaan!

Treeniohjelmat vaikuttivat hyviltä. Näin aluksi korvaan kuitenkin osan niistä pumpilla, koska mulla on vielä mahis mennä ohjatuille tunneille ennen kotikotiin muuttoa. Erityisesti tykkään siitä, että osa ohjelmista on tehty niin, että ne voi tehdä kotona. Meikäläinen on ihan superarka menemään salille, ja myöhemmin se on mahdotonta mökin sijainnin tähden. Tuun siis humppaamaan Mummin ja muiden iloksi ihan ilman saliakin, jee!

Treeniä on siis tarkoitus tehdä kahdeksan kertaa viikossa. Kuulostaa hurjalta, mutta neljä aamulenkkiä (hauskasti sattuu kohdilleen sen kanssa, mitä jo aikaisemmin ittelleni lupailin) sekä neljä lihaskuntoa ei ookaan sit niin älyttömästi. Jakanen nuo treenailut ohjeistuksen mukaan neljälle päivälle niin, että aamulla juoksentelen ja illalla huhkin.

Aloituspainoni oli siis maanantaina 6.5. 80,5 kiloa. Tässä hieman vähemmän mairittelevat tämän hetken kuvat. (Pahoittelen tuon sivukuvan blurreja, mutta hoksasin, että taustalla oli kaikenlaista sälää.)




Eli, tässä tavoitteeni Superdieettiä ajatellen:

  • Teen vaaditut treenit. (Eli kahden ekan viikon aikana se tarkoittaa neljää aerobista ja neljää lihaskuntotreeniä.)
  • Syön hillitysti ja hallitusti.
  • Pudotan niin pirusti painoa kuin voin. Tavoite on päästä 70 kiloon, mutta toki oon tyytyväinen, jos vaaka näyttää jotain kutosella alkavaa lukua!

Ja siinä olikin sit jo tarpeeks tekemistä! Saa nähdä, pääsenkö minkälaisiin tuloksiin tällaisella "tuunatulla" Superdieetillä! :)

7.5.2013

Minusta


Olen pitänyt tätä blogia helmikuun alusta lähtien, eli muutaman kuukauden. En ole halunnut paljastaa henkilöllisyyttäni, koska en ole kokenut sitä millään tapaa tarpeelliseksi tavoitteeni kannalta. Enemmän oon vaan pelännyt, että en enää kehtaisi bloggailla, jos kaikki tutut tätä minut tunnistaen lukisivat. Pysyn siis edelleen mystisenä - ainakin toistaiseksi. :) Suunnitelmissa on, että joskus olisi kiva kirjoitella ihan omalla naamalla. Ensin haluaisin kuitenkin vakiinnuttaa liikunnan elämääni ja karistella loputkin läskit!

Aion nyt kuitenkin hieman kertoa itsestäni, koska itsestään puhuminen nyt vaan on meikäläiselle aivan suunnattoman suuri ilo! :D


Olen siis 20-vuotias opiskelijatar, joka asuu Jyväskylässä, Keski-Suomen sydämessä.

Opiskelen toista vuotta yhteiskuntatieteitä. 

Olen tympääntynyt omaan alaani, joten hain lukemaan muun muassa viestintää. Kesän jälkeen nähdään, tuottivatko haut tulosta. :)



Vapaa-ajallani liikun (kuten ehkä olette huomanneet), teen käsitöitä ja yritän pohtia, mitä ihmettä sitä huomenna söisi. 

Minulla on kaksi ihanaa koiraa, jotka syksystä lähtien tulevat asumaan asuntoomme silloin tällöin. 

Muutan pian yhteen poikaystäväni kanssa kolmen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen. 



Olen seurassa usein se hauskuuttaja tai rauhallinen sivustakatsoja. 

Viihdyn välillä vähän liiankin hyvin itsekseni. 

Olen itsenäinen ja pidän siitä, että voin tehdä asioita juuri silloin kuin itse haluan. Silti olen huomannut, että kaipaan silloin tällöin seuraa. Onneksi minulla on ystäviä, jotka sietävät erakkorapuhetkiäni. 



Nauran todella paljon ja tykkään löytää asioista jonkun huvittavan puolen. 

Tykkään piirtää ja soittaa eri soittimia. 

Syksyllä huomasin, kuinka paljon erilaisia kirjepapereita minulle on lapsuusajoilta jäänyt, ja päätin hankkia kirjekavereita. Nyt mulla on niitä kaksi. :D 



Joskus mulle on vähän liiankin tärkeää olla muiden mielestä kiva ja "sopiva".

Välillä olen liian kiltti. 

Rakastan käsitöitä.



Olen herkkä, ja itken helposti niin iloista, kuin suruistakin. (Ja se on joskus vähän kiusallista.)

Mulla on jatkuva tarve päästä matkustelemaan. 

Tykkään kauniista esineistä ja vaatteista. 



Kirppisten koluaminen on ihanaa!

Olen vähän hamsteri. (Poikaystävä totesi kerran, että voisin perustaa oman kierrätyskeskuksen. Sen jälkeen oon yrittänyt vähentää tavaran määrää.) 

Kaipaan lapsuuttani. 



Tunnen oloni hyvin usein väärännäköiseksi: olen muka liian pitkä ja paksu. 

Aikuistuminen ahdistaa mua vähän. 

Tykkään hurjasti kirjoista. 



Vaikka huolehdin paljon, en kuitenkaan jaksa katua mitään kovin pitkään. 

En ole kovin itsevarma, ja sen takia mun on joskus vaikea ystävystyä ihmisten kanssa, vaikka hyvänpäiväntuttuja on tsiljoona. 

Yleisesti ottaen oon onnellinen, sillä mulla on oikeastaan kaikkea, mitä tarvitsen: rakastava perhe ja poikaystävä, hyviä ystäviä, terveyttä ja vakaa taloustilanne. Vain omalta tuntuva kroppa ja ura puuttuvat. :)


Tässä siis vähän juttuja meikäläisestä! Kaikki kuvat ovat itse ottamiani. Kolme ensimmäistä ovat Pariisista ja loput New Yorkista. :)

6.5.2013

Viikon 19 tavoitteet ja Superdieetin eka viikko (kyllä, minäkin!)

Herranen aika, nytkö ollaan jo viikossa 19... Ihanaa sinänsä, että ollaan lähempänä kesää, mutta huh, miten tuo aika kuluu!

Meikäläinen sitten otti ja liittyi superdieettaajaksi! Epäröin viimeseen asti, koska oon aika auktoriteettikammonen ja luistan usein itelleni tehdyistä suunnitelmista. Mietin, että selviydynkö listatuista treeneistä ja onko siis järkeä heittää 49 euroa mahdollisesti jorpakkoon. Uteliaisuus kuitenkin voitti, joten maksoin kiltisti tuon summan (jonka ajattelin sijoittavani nyt itseeni), jotta pääsin tsekkailemaan treeni- ja ruokaohjeita, joista olin erityisesti kiinnostunut. Postaan huomenna lisää meikäläisen suhtautumisesta tuohon Superdieettiin sekä omista tavoitteistani sen puitteissa, stay tuned jos kiinnostaa!

Lähde.

Tavoitteet viikolle 19:

ma: lenkki + treeni
ti: -
ke: lenkki + treeni
to: -
pe: lenkki + treeni
la: -
su: lenkki + treeni

Veikkaisin, etten tee suurta syntiä, jos korvaan maanantain ja keskiviikon lihaskunnot pumpilla. Nyt ei oo sentään Jutta ja Bull tsekkaamassa elävinä meikäläisen treenitahtia ;)

Onnea kaikille super- ja tavisdieettaajille sekä ihan normaaleillekin ihmisille tähän uuteen viikkoon, meikäläinen toivoo ihanan aurinkoisia kelejä ja mahtavaa treenifiilistä kaikille!

5.5.2013

Viikon 18 mietintöjä

Eilen sivistyin hieman, kun katsoin Suomi-Slovakia -lätkämatsia (meinasin kirjoittaa jätkämatsia, heh). Nyt palasin kuitenkin takapajuiseen eli jääkiekottomaan arkeeni Jyväskylään. Muokkailin ulkoasua vielä pikkasen. Jännästi erilaisilla näytöillä tuo tausta näyttää eriväriseltä: Tampereen koneella poltetulta punaiselta, omalla koneella taas pinkiltä. Anyway, meikä tykkää, vaikka meno menikin aika tyttömäiseksi. Yksi iso juttu, mitä en oo onnistunut poistamaan, on tää näytön yläreunan "haaleat reunat". Yritin spottailla tuolta koodista kohtaa, josta sitä muuttaa, mutta en vielä hoksannut. Onko vinkkejä?

Mitä mieltä olette, onko uusi ulkoasu hyvä ja selkeä, vai pitäisikö jotain muuttaa?

Tää viikko on ollut mainio, varsinkin kun vappu sattui keskelle viikkoa! Liikunta ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta ei myöskään ihan mehtään:

ma: -
ti: -
ke: aamulenkki
to: pumppi
pe: venyttely + body
la: -
su:


En oikein tiedä, miten suhtautua kaiken maailman kiitollisuuspäiväkirjoihin, mutta lienee tarpeellista keskittyä positiivisuuteen! Tän viikon parhaita juttuja:

♥ Rauhallinen vappu 
♥ Aivan sairaan ihana tekonahkarotsi kirpparilta hyvinnii halavalla ♥ 
♥ Sosialisointi ♥ 
♥ Ikkunanpesu (kyllä, oikeesti tykkään!) ♥ 
♥ Lähestyvä kesä ♥ 
♥ Kesätöiden saanti ♥ 

Miten teidän viikkonne on mennyt?

4.5.2013

Blogi kauneusleikkauksessa

Moikka! Kuten joku nopea saattoikin jo hoksata, niin muuttelen tässä hieman blogin ulkoasua. Sen tähden osa kuvista ja teksteistä saattaa pomppailla ja mennä vinksin vonksin, mutta koetan korjata ongelmia jahka keksin niihin ratkaisuja. (En valitettavasti oo kauheen kova tekniikkavelho.)

Anyway, mahtista lauantai-iltaa! Ite vietän sitä Tampereella, toki lätkää katsoen! (Ei kuulu meikäläisen normitapoihin, mutta Mansesterissa Mansesterin tavoilla!)

PS. Tänne on eksytty hakusanalla "31 cm hauis" :D

Lohtu- ja piilosyömisestä sekä kuinka yritän päästä siitä eroon

Kuten aikaisempina päivinä olen jo vähän paljastellutkin, ajattelin nyt kirjoittaa siitä, miten meikäläisestä alunperin tuli läski. Mielestäni itseeni on vaikuttanut kaikista eniten lohtusyöminen ja sen yksi "alalaji", piilosyöminen. Minulla ei ole mitään tieteellistä tietoa tästä asiasta, ainoastaan omat fiilikseni ja kokemukseni. Toivottavasti tämä auttaa muita lohtu- ja piilosyöjiä löytämään jos ei muuta, niin ainakin vertaistukea! Pahoittelen järkyttävän pitkää postausta, mutta en saanut lyhennettyä ajatuksiani.

Syömisestä tuli minulle lohtu- ja palkitsemiskeino jo lapsena. Meidän perhe on tykännyt aina syödä hyvin ja erityisesti herkutella. Herkkujen antaminen on ollut merkki hyväksynnästä ja sitä on käytetty aika usein palkitsemiskeinona. Herkuttelua on oikeutettu esimerkiksi rankalla päivällä tai päähänpistolla tai millä vaan. Sillä on haluttu antaa ymmärtää, että tykätään toisesta tai toisista ja annettu hyväksyntää.

Lapsena minulle ei ikinä asetettu mitään herkku- tai karkkipäiviä. Meillä sai syödä herkkuja oikeastaan milloin vain, paitsi juuri ennen ruokaa. Eli oikeastaan mitään kieltoja ei ollut. Silti jostain syystä mulle kehittyi todella nuorena tarve herkutella vielä enemmän kuin jo muiden nähden tehtiin, mutta salaa. Muistan, että usein kun tulin koulusta kotiin, aloin heti koluta kaappeja läpi, jos sieltä löytyisi jotain hyvää. Keksejä, jätskiä, jogurttia, suklaata, oikeastaan mitä vain sokerista ja makeaa. Nautiskelin siitä, että sain syödä niin paljon kuin itse halusin, eikä kukaan ollut katsomassa. Myöhemmin hoksasin, että syöpöttelyn jälkeen piti käydä nopeasti kaupassa ostamassa esimerkiksi uusi paketti keksejä, jotta en jäisi ylenpalttisesta herkuttelustani kiinni. Jo silloin tiesin, että syömisessäni ei ollut mitään järkeä, mutta tykkäsin siitä niin paljon, että en halunnut lopettaa.

Ensimmäinen havainto siitä, että huolestuin painostani, on ekalta luokalta. Kirjoitin silloin päiväkirjaani, että olen läski. Nykyään tämä muisto tekee minut oikeastaan vain surulliseksi, koska mielestäni seitsemänvuotiaan ei mielestäni todellakaan tarvitsisi miettiä tuollaisia asioita. En nimittäin ollut ennen yliopistoaikaani koskaan oikeasti läski, lapsena ihan tavallinen ja myöhemmin vähän pyöreä. Valokuvien perusteella olin ihan tavallinen muksu, jolla ei olisi pitänyt olla mitään huolia ulkonäkönsä suhteen. Tästä kuitenkin lähti liikkeelle aikakausi, joka on käynnissä vieläkin: itsetarkkailun aika. Muistan syyllistäneeni itseäni syömisestä todella pitkään. Toisaalta olin oikeassa, koska olen tähän ikään mennessä kaapinut suuhuni aivan käsittämättömän määrän sokeria ja rasvaa. Olisin kuitenkin voinut kanavoida energiani siihen, että olisin syönyt terveellisempiä herkkuja tai vähemmän niitä kaloripalloja.

Miksi sitten söin (ja syön välillä edelleen) niin paljon epäterveellisiä, teollisia "herkkuja"? Vaikka en halua syyttää vanhempiani, koska tekoni ovat oma valintani, katsahdan hieman sinne suuntaan. Jos olisin oppinut kotona terveellisemmät ruokailutottumukset ja välttänyt tarpeen hemmotella itseäni ruoalla, en välttämättä tällä hetkellä kirjoittaisi tätä postausta. Lisäksi kasvattajani ovat suhtautuneet liikuntaan usein aika negatiivisesti, eikä mua siis kannustettu liikuntaharrastuksiin, kun olin pieni. En oikeastaan kiinnostunutkaan niistä, koska minulla ei ollut esimerkkiä.

Toinen syy syömiseen lienee se, että olin imaissut jostain tarpeen olla hoikka ja nätti. Ja koska söin niin paljon, en mielestäni ollut hoikka enkä nätti, mikä teki minut surulliseksi ja loi halun syödä suruun. Ja niin edelleen. Myös tuo jo aikaisemmin mainitsemani tapa lohduttaa ja palkita itseäni ruoalla loi syömiskierteen. Jos minulla oli tyhmä päivä koulussa tai jos oli ollut superkivaa, kummassakin tapauksessa saatoin kaartaa lähikaupan pihaan ja napata sieltä jätskipaketin.

Kolmas syy syömiseeni on sen antama täyttymyksen tunne. Vertaisin fiilistä kunnon känniin: siihen, kun on juonut useamman annoksen ja on senkertaisen humalan parhaimmalla tasolla. Tämän tilan saavuttaa syömällä tarpeeksi hiilarisia ja sokerisia ruokia. Sen jälkeen on hetken hyvä fiilis, jonka jälkeen seuraa katumus ja ällö olo. "Ei enää ikinä." Kunnes taas seuraavan kerran.

Fuksivuonnani juhlin paljon ja myöhemmin olin todella alakuloinen. Kummassakin vaiheessa söin paljon ja epäterveellisesti. Näin sitten saavutinkin "freshman tenin" eli lihoin noin kymmenen kiloa. Nyt, kun pudottelen tuota keräämääni massaa, olen myös käynyt lohtu- ja piilosyömiseni kimppuun. Tätä mörköä ei todellakaan ole vielä kesytetty, mutta yritykseni ovat tuottaneet jonkin verran tulosta. Tärkeimmät havaintoni oman ongelmani selättämisen suhteen ovat seuraavat:


  • Yritän syödä niin, että en keskity samalla johonkin muuhun. Yksi lempparitekemisistäni on se, että syön jotain hyvää samalla kun luen kirjaa tai lehteä tai surffaan netissä. Näin en keskity itse ruokaan enkä välttämättä huomaa syöväni jättimäisiä määriä.
  • Kun syön tarpeeksi usein, minuun ei iske valtavaa halua juosta äkkiä lähikauppaan ostamaan jätskiä. Myös riittävällä vedenjuonnilla on todella suuri merkitys: olen yrittänyt opetella tavan, jossa hörppään ison lasin vettä, kun järisyttävä herkkutarve iskee. Yleensä olen saanut tilan ohi tällä tavoin.
  • Olen yrittänyt tutustua uusiin hedelmiin ja kasviksiin, jotta voisin napsia niitä, kun heikko hetki osuu kohdalle.
  • Totta kai tärkeintä on yrittää selvittää syitä siihen, miksi tekee kuten tekee. Mikä tunne herättää hirvittävän herkkuhimon? Puranko negatiivisia tunteita syömällä? Vai juhlistanko tiettyjä tilanteita aivan suotta epäterveellisellä ruoalla? Mistä huono tapani on peräisin?

Vaikka en todellakaan ole mikään elämäntapaguru ja kamppailen edelleen itsekin tämän asian kanssa, toivon, että joku saa apua meikäläisen itsestäänselvistä pohdinnoista. Matka kohti terveempää elämää jatkuu :)

2.5.2013

Toukokuun tavoitteet

Edellisestä kuukausitavoitteesta on ehtinyt vierähtää vähän aikaa, mutta ei anneta sen haitata perinnettä! Meikäläinen rakastaa kaikkia listoja ja suunnitelmia sen verran, että liikunnankin suhteen on ihana tehdä pläänejä ja pohtia tulevaisuutta niiden avulla. Eri juttu on vain se, tuleeko niitä suunnitelmia ikinä noudatettua... No, ei välitetä siitä vielä! :D

Tavoitteeni toukokuulle 2013


1. Painotavoite: 
  • Toivoisin, että pääsisin hivuttautumaan lähemmäs 75 kiloa. Mahtavinta olisi, että saisin viisi kiloa tiputettua tässä kuussa, mutta katsotaan, kuinka käy! :)

2. Ruokatavoitteet: 
  • Ruokailun suunnittelu olisi tosi mahtava juttu. Tärkeintä tässä kuussa on kuitenkin pitää pää kylmänä silloinkin, kun muutan kesäksi takaisin kotikotiin. Siellä nimittäin menee meikäläisen ruokatottumukset aina uusiksi, ja löydän itseni mussuttamasta karkkia. Ruokatavoitteena voisi olla myös perheen totuttaminen paremmin kasvisruokaan ja terveellisimpiin herkkuihin!
  • Iso ruokaan liittyvä tavoite on myös se, että oppisin pois itseni ruoalla palkitsemisesta. Tämä tapa ei auta hoikentumisprojektissani, ellen sitten onnistu vaihtamaan mielikuviani herkkuruoasta terveellisiin, painonpudotustani vahingoittamattomiin ruokiin. :)

3. Liikuntatavoitteet:
  • Lenkit: Jos olisin epäinhimillinen, toivoisin pystyväni lähtemään lenkille päivittäin. Tämä tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan tässä todellisuudessa, joten tavoitteeni olkoon lenkki neljästi viikossa tai useammin. Tässäkin on aika paljon tekemistä, mutta pidän lenkin alarajana vain vaivaista puolta tuntia, joten enköhän saa itseni jotenkin liikkeelle. Puoli tuntia ei kuitenkaan ole mitenkään paljon päivittäisestä ajasta! Eli: 4 x 30 min lenkki viikossa.
  • Lihaskunto: Kuun puolivälissä muuttanen tosiaan takaisin kotikotiin, joten yliopistoliikunta tulee jäämään ulottumattomiini. Se on ikävä juttu, sillä edes kerran viikossa tehty pumppi ei tekisi pahaa kesälläkään! Olen kuitenkin bongaillut netistä ihan mukavia treeniohjeita, joihin ei tarvita välttämättä oikeastaan mitään apuvälineitä. Koetankin saada itseni tekemään näitä ohjelmia noin kolme kertaa viikossa niin, että ajallisesti saisin lihaskuntoa tehdyksi kolme tuntia. Eli: 3 x 3 h lihaskuntoa viikossa.
  • Kehonhuolto: Jostain syystä venyttely on meikäläiselle ihan supervaikea juttu. Tavoittelen kuitenkin tilaa, jossa venyttelisin tunnin viikossa!

Tsemppiä kaikille toukokuun treenailuihin! Kesä on melkein täällä, mikä on ihan super ihana juttu, sillä kelit paranevat ja motivaatio "kesäkuntoa" varten lisääntynee huimasti! :)

1.5.2013

Hyvää vappua!


Ihanan aurinkoista ja lämmintä vapunpäivää kaikille! Onneksi on näin hyvä keli (ainakin Jyväskylässä), ettei tänään brunsseilevien ja piknikkejä järkkäävien tarvitse väristä pilkkihaalareissa. :) Itse vietin eilen vapunaattoa yllätyksellisesti. Olin vähän matalalla mielellä päättänyt, että en lähde mihinkään ördäämään, vaan hengailen kotona kirjastosta hamstrattujen aarteiden kanssa. (Ja okei, liittyy tähän yksi McFeast-ateriakin kasvishampurilaisella...) Joka tapauksessa, kämppikseni pyysi minut illalla keittiöön nauttimaan hiukkasen kuoharia ja munkkeja. Ilta kului, samoin kuohari ja myöhään huomasimme, että aikaa oli kulunut ja pullo oli tyhjentynyt. Tämä vapunaaton vietto oli kyllä yksi mukavimmista, jonka "aikuisiältäni" muistan! Kiitos siitä kämppikselleni, huippu tyyppi! :)



Olen aika kova kävelemään unissani, ja olin viime yönä taas vaihteeksi hengaillut ja käynyt avaamassa verhot. Tämä oli huippu juttu, sillä heräsin kahdeksan maissa siihen, että aurinko paistoi täydeltä terältä suoraan huoneeseeni! Herääminen on meikäläiselle usein käsittämättömän vaikeaa, ja siksi olinkin tosi iloinen tämmöisestä leppoisasta herätyksestä. Ihan heti en sängystä päässyt, mutta vähän aikaa siinä venyteltyäni nousin aamupalalle, vedin lenkkikamat päälle ja hujahdin Jyväsjärven rannalle. Ilma oli melko lämmin, ja pärjäsin mainiosti tässä Niken juoksupaidassani (klik). Kylmettymisen sijaan olin ihan kuumissani, kun pääsin kotiin.



Olin vähän huolissani siitä, tulisiko edellisen illan kuohareista jotain seuraamuksia, mutta onneksi kroppa oli ehtinyt käsitellä nuo vähät alkoholit yön aikana. Päätin vetää lenkin ihan kunnon sykkeillä. Meikäläinen ei ole mikään juoksuhirmu, mutta onnistuin nyt innostamaan itseni kävelyä rankempaan suoritukseen lyhyillä intervalleilla. Sykkeeni vaihteli 120 ja 190 välillä, mikä ei sinänsä kerro minulle mitään muuta kuin sen, että välillä mentiin aika kovaa. Olen muutenkin semmoinen laiskiainen, että mukavuusalueelta poistuminen on joskus henkisesti vaikeampaa kuin fyysisesti. Olen kuitenkin huomannut, että lyhyiden pätkien juokseminen on hyvä tapa treenata niin mieltä kuin kehoakin entistä haastavampiin suorituksiin. Jos lenkille lähtiessä ajattelisin, että nyt juoksen alkulämmittelyjen jälkeen seuraavat viisi kilometriä, en varmaan lähtisi. Mutta, jos asennoidun niin, että teen juoksua ja "power walkingia" vuoron perään, niin haaste ei tunnukaan niin valtavalta! :) Kaloreita tuolla 40 minuutin reissulla kulahti noin 440. Näitä kun jaksaisi tehdä useampanakin aamuna, niin olisi loistavaa!

Miten te vietitte eilisen vapunaaton? Toivottavasti oli kivaa, olitte sitten puistossa tai baarissa taikka kotisohvalla! :)

29.4.2013

Blue monday, johon tepsii vain inspiskuvat


Suoraan sanottuna tämä maanantai ei ole ollut maailman parhain. Mulla on jostain syystä aivan super laginen olo (anteeksi, suomen kieli, mutta senkään käyttö ei tänään suju) eikä mikään oikein meinaa onnistua. No, ehkä se ei haittaa, että menee päivä tai pari ihan penkin alle. Tuntuu vaan, että viimeiset kaks vuotta ovat menneet näillä fiiliksillä. Joka tapauksessa: angstit sikseen ja valoisampiin aiheisiin! (Tuuppasin tähän postaukseen monta inspiskuvaa, koska totesin tarvitsevani ekstrabuustia enemmän kuin koskaan aikasemmin!)


Lähde.

Huomenna saadaan uuden kämpän avaimet! Se on tosi hieno juttu, koska en oikeastaan malttais enää kauheasti olla vanhalla asunnolla, vaikka se niin ihana onkin. Aina, kun saan tietooni jonkun uuden projetin, mun tekee mieli hylätä kaikki vanhat ja keskittyä täysillä uuteen. Viime viikolla ompelusta ei meinannut tulla mitään, kun koko ajan olisi tehnyt mieli vain pakata. No, nyt siihen on viimein mahdollisuus, jee!

Lähde.
Tämän viikon tavoitteet liikunnan osalta ovat yksinkertaiset: yritän käydä joka aamu lenkillä. Tajusin just, että koska huomenna on vappuaatto ja ylihuomenna vappu, niin jumpat ovat todella vähissä seuraavina päivinä. Se on kyllä tosi mälsää, koska ite en aikonut juhlia vappua ollenkaan eikä se siten mun päiväjärjestystäni oikeastaan liikuta. Silti kuitenkin suon muille juhlinnan ilon, tottahan toki. Pitää vaan sinnitellä torstaihin asti ilman ohjattuja tunteja, omg, first world problems! :D

Lähde.
Tällä viikolla tuun ramppaamaan uuden ja vanhan kämpän väliä hyvin aktiivisesti. Isot kamat muutetaan vasta kuun puolessa välissä, mutta sitä ennen haluan kyllä jo viedä kamaa uudelle asunnolle ja asettua sinne jo hiljalleen :)

Lähde.
Mahtavaa ja parempaa viikkoa meille kaikille! Tällä viikolla on tulossa ihan jänniä postauksia, että stay tuned. :)


26.4.2013

Perjantaifiiliksiä


Hellou! Nyt seuraa sutjakka kuvaton päivitys kännykällä naputeltuna. Näistähän me kaikki ollaan ihan fiiliksissä, eikö juu? No ei varmaan. Siksi lupaankin, että näitä ei tule taas hetkeen.

Viime päivät ovat kulahtaneet sukkelaan intohimoisen ompeluprojektin parissa ja Muumeja samalla katsoessa. Liikunta ei kuitenkaan ole unohtunut, vaan meikäläisellä on entistäkin parempi fiilis tavoitteiden täyttymisestä. Paino on pysynyt ihanasti tasan kaheksassakympissä ruokarepsahteluista huolimatta ja fiilis on kevyempi sekä timmimpi kuin aikoihin! (No joo, tämän päivän osalta siitä olosta voidaan kiittää myös uusia sukkiksiani. Ostin vahingossa jotkut super muotoilevat sukkahousut, jotka paketista otettuina näyttivät ihan kakrujen versioilta. Napakasti ne kuitenkin nousivat näihin selluliittireisiin ja pitivät ne kivasti kuosissa koko vaativan päivän!)

Anyways, lähitulevaisuudessa on tulossa puhetta ruoasta. Haluaisin testailla jänniä kasvisruokareseptejä, kaataa muutamia vegenä liikkumiseen liittyviä myyttejä sekä valottaa sitä, miksi minusta tuli aikanaan läski.

Tätä ennen fiilistelen kiireisiä päiviä kotikaupungissani sekä paria kiireetöntä iltaa koirien kanssa ulkona lenkkeillessä ja muunkin perheen seurasta nauttiessa.

Upeaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa! :)


24.4.2013

Läski ja alkoholi


Alcohol - because no great story ever started with someone eating a salad. 
Well, how did these great stories end?

Lähde.

Ajattelin kirjoittaa alkoholista, koska olen itse miettinyt viime aikoina hyvin paljon omaa kulutustani ja päättänyt vähentää sitä roimasti. Tän tekstin tarkoituksena ei ole moralisoida muiden, vaan ihan meikäläisen omaa käyttäytymistä ja mikä siinä on pielessä.

Itse käytän alkoholia mielestäni aika vähän. Keskiarvoisesti juon ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Ongelmana on se, että näinä kertoina juon aika kovia määriä, mikä johtaa seuraavana päivänä todella karuun oloon. Suurin vika juomistottumuksissani lienee se, että käytän alkoholia ainoastaan päihtymistarkoituksessa, eli meikäläisestä ei nautiskelijaksi juuri ole vaan päämääränä on tukeva känni.

Nuorempana krapulaa ei tullut, mutta viime aikoina darrapeikko on ottanut minut käsittelyynsä lähes jokaisen juopottelureissun jälkeen. Ja se on ihan kauheeta! Itse en aikaisemmin tajunnut yhtään sitä, kun jotkut jättivät juomisen väliin siksi, "ettei mene seuraava päivä pilalle". Minä, naiivin tietämättömänä dagen efterin hirmuisista vaikutuksista lähinnä tuhahtelin moiselle nössöydelle ja korkkasin uuden juoman. Mutta nyt meikäläinenkin on päässyt totuuden äärelle...

Lähde.


Viime viikonloppuna koin taas vaihteeksi sen, mitä överi juominen saa aikaan. Kävin juhlimassa perjantaina ja mulla oli todella hauskaa (sentään!). Olin suunnitellut, että viikonloppuna ompelen ja pyykkään sekä mahdollisesti vähän opiskelen. Toisin kävi, sillä lauantaina en päässyt ylös sängystä ennen kello kolmea päivällä ja loppuaika menikin sitten päätä pidellessä. Se niistä suunnitelmista! Ja tämä on mielestäni darran ehdottomasti raivostuttavin puoli: ihana vapaaviikonloppu menee ainakin osittain ihan hukkaan, kun mitään ei pysty tekemään.

Miksi sitten juon? Silloin mulla on kivaa. Olen sosiaalisempi, hauskempi ja vapautuneempi. Näillä asioilla on myös kääntöpuolensa, sillä humalassa voi tulla puhuttua myös sellaisia juttuja, jotka olisivat ihan hyvin voineet jäädä vain ajatuksen tasolle. En ole koskaan superördäillyt eli tehnyt sellaisia juttuja, joiden kanssa en voisi seuraavana päivänä ne muistettuani elää, mutta ne vähäisemmätkin kokemukset ovat olleet ihan tarpeeksi noloa.


Lähde

Viime aikoina olen pohtinut tätä "kännissä on kivaa" -aspektia ja miettinyt, mitä sellaista kännibileissä on tehty, mitä ei voisi tehdä selvänä. Juteltu kavereiden kanssa, laulettu, naurettu höhlille jutuille, tanssittu, oltu tunteikkaita ja avoimia, tutustuttu uusiin ihmisiin, mahdollisesti oltu fyysisessä kontaktissa (heh, hieno kiertoilmaisu) ja niin edelleen. Voi olla, että ne bileet, joissa meikä käy, ovat melko kilttejä, mutta mietin sitä, miksei näitä kaikkia asioita voisi tehdä ilman päihtymystä?

Mielestäni suomalainen juomakulttuuri on suht pahasti vinksahtanut. Illanistujaisissa juominen ja baariin lähtö ovat lähestulkoon välttämättömyyksiä hauskanpidon kannalta. Mutta miksi ihan oikeesti pitäisi aina olla enemmän tai vähemmän pienessä sievässä? Itse ainakin olen tutustunut kavereihini selvinpäin ja tykästynyt heidän seuraansa sellaisena, kuin he selvänä ovat ja päinvastoin. Heidän kanssa hengaillessani mulla ei siis ole mitään tarvetta "buustata" itseäni jotenkin paremmaksi kuin olen. Uusia ihmisiä tavatessa saattaa tulla tarve ottaa muutama, jotta olisi jotenkin välittömämpi ja mielenkiintoisempi. Toisaalta, miksi yrittää olla jotain sellaista, mitä ei oikeastaan ole?
Vaikka en aiokaan alkaa absolutistiksi, tiukka alkoholin käytön vähennys on kyllä selkeästi tarpeen. En oikeastaan tällä hetkellä edes tiedä, miksi haluaisin juoda, koska siihen menee rahaa, saan krapulan, unirytmini menee totaalisen sekaisin, kerään kroppaani ihan turhia kaloreita, myrkytän elimistöäni ja saatan kännipäissäni hävittää asioita (tähän mennessä karkuteillä on paljon rahaa ja ainakin yhdet kengät). Kummasti kuitenkin tietyn bilepäivän lähetessä kaikki nämä järkisyyt katoavat päästä. Veikkaisin, että kulttuurimme on sitonut juhlimisen ja alkoholin niin tiukasti yhteen, että kuullessani bileistä en suinkaan mieti, mitä voisin sinne esimerkiksi leipoa, vaan sitä, mitä tällä kerralla joisin.
Jokainen tekee kuitenkin omat valintansa. Olen varma, että tulen elämässäni vetämään vielä aika monet kännit, koska unohdan periaatteeni ryhmän mukana menemisen helppouden vuoksi, mutta toivottavasti hyvin harvoin ja huomattavasti pienemmillä määrillä!

22.4.2013

Aurinkoinen maanantai ja viikon 17 tavoitteet




Huomenta ja ihanan aurinkoista maanantaita kaikille! Mulla on nyt koulun suhteen vapaampi viikko, joten päätin olla reipas ja lähteä heti ensi töikseni aamulla lenkille. Mitään superspurttailua ei tullut harjoitettua, mutta oli kyllä ihan mukavaa "power walkkailla" tuolla pitkin Jyväsjärven rantaa. Kävin myös korkkaamassa Harjun portaat tän viikon osalta. Ihanasti oli kaikki portaat jo kokonaan sulat!



Reilun puolen tunnin reippailun tulos oli rapiat 330 kaloria, hyvä syke ja sopiva hiki. Vois ottaa tavaksi, varsinkin näin kesän lähestyessä! :)

Viime viikolla oli viimeinen Yhteiskuntatieteellinen speksi, joten meikäläisen tahdin voisi luulla hieman rauhoittuneen. Mut näin ei kuitenkaan käy, sillä parin viikon päästä on edessä muutto! Muutan parin korttelin päähän poikakaverin kanssa. Kämppä on aivan ihana, ja tekis mieli hypettää sitä ihan hulluna! Vaikka muuttaminen sinänsä ei ole maailman ihaninta puuhaa, niin pitää muistaa se, että laatikoiden roudaaminen käy hyvin liikunnasta ja pakkaillessa voi ehkä luopua sellaisista tavaroista, joita ei enää välttämättä tarttee. Jännät ajat tässä on edessä, jeejeejee!!

Tässä vielä tämän viikon tavoiteliikunnat:


ma: lenkki
ti: joku jumppa
ke: pumppi
to: lenkki
pe: koirien kanssa kävelyä
la: koirien kanssa kävelyä
su: koirien kanssa kävelyä


Mahtavaa viikkoa kaikille!




20.4.2013

Kesähaaveilua


Vaikka huhtikuun keleistä on luvattu tulevan varsin kylmiä, niin se ei meikäläistä estä haaveilemasta kesänurmista ja niille pääsemisestä! Toivottavasti muillekin tulee kesäinen fiilis näistä mietinnöistä! :)

Kesällä 2013 aion:

 nähdä kavereita
uida useampaan otteeseen
viettää aikaa perheen kanssa





opetella tekemään uusia kasvisruokia
matkustella Suomen sisällä (esimerkiksi kirpparimatka!)
käydä joillakin festareilla
olla iloinen
pohtia elämän suuntaa





lukea paljon kirjoja, joita en aikaisemmin ole ehtinyt lukea
piirtää paljon
tehdä käsitöitä
syödä hyvin ja terveellisesti
käydä Helsingissä fiilistelemässä kesää
ottaa paljon valokuvia





pukeutua hyvin
ottaa ilon irti terveellisestä elämästä
näyttää hyvältä
liikkua paljon!
 

Mitä te aiotte tehdä ensi kesänä? :)
(Kaikki kuvat ovat itse ottamiani.)

18.4.2013

Mietintöjä fitness-huumasta


Luin tuossa muutama päivä sitten Focus on Fashion -blogin Sallan ajatuksia fitnesshuumasta (klik). Vaikka ite edustankin tätä vouhotusta, olin pitkälti Sallan kanssa samaa mieltä. Joka ikisen ei todellakaan tarvitsisi laittaa maitorahkairvistelyjään sosiaaliseen mediaan muiden ihasteltavaksi ja kadehdittavaksi (tai ehkäpä paheksuttavaksi?) tai hypettää sitä, kuinka juoksin tässä aamutreeniksi maratonin, illalla meinaan mennä vielä salille. Toisaalta, jokaisella on (hyvässä ja pahassa) oikeus avautua Faceensa mistä tahtoo, eikä urheiluhulluus ole mielestäni sen ärsyttävämpää tai mielenkiintoisempaa kuin esimerkiksi joidenkin perheenlisäys-, känni- tai "kävin töissä, nyt syön" -päivitysintoilu.

Itse olen ihme kyllä säästynyt fitnessvouhkaajilta Facebookissa, koska vain harva kaverini on toden teolla innostunut liikunnasta tai he tekevät kuten normaalit ihmiset: pitävät harrastuksensa pitkälti vain omana tietonaan. Parin tyypin julkisia kunnonkohotusprojekteja seuraan päivitysten kautta ihan aidolla mielenkiinnolla, mutta voi olla, että asiasta vähemmän innostuneet ovat jo piilottaneet näiden henkilöiden julkaisut. Toisaalta, itselläni on kyllä useampi FB-kaveri, joiden jutut tekisi mieli piilottaa, vaikka he eivät liikunnasta päivittäisi halaistua sanaa... :D

Kun itse lähdin kohottamaan kuntoa, halusin tehdä sen vähän salassa. Sen takia en ole Facebookiin juurikaan spämmännyt lenkkijuttujani tai pumppi-ihastustani. Tämän blogin perustaminen ja pitäminen on ollut meikäläiselle liikunta-aiheisten juttujen purkamispaikka, koska en vain nähnyt mitään järkeä siinä, että jakaisin treeni-infoani kaikille FB-tutuilleni. Läski lätisee -blogi on suunnattu just ja vain niille, keitä tämä homma kiinnostaa, joten sivulliset eivät joudu "tulilinjalle" meikäläisen päivittäessä liikuntatilannettani. :)

Mutta juu, tässä mentiinkin jo vähän syrjäpoluille! Ideani siis oli se, että fitnesspölinöiden spämmääminen someen on joistakin varmasti hyvin ärsyttävää, mutta niin vaarallista se ei välttämättä ole kuin tämä seuraava asia.

Salla huomautti tekstissään osuvasti myös siitä, että nykyään vain lihaksikkaat fitnesspeput tuntuvat olevan näyttämisen ja esittelyn arvoisia. Näinhän tän homman ei pitäisi mennä! Mun mielestä tässä maailmassa (muista en kyllä oikeestaan tiedäkään) on se hieno juttu, että kaikilla ihmisillä on omanlainen kauneusihanne. Toiset tykkää muhkummista, toiset taas viimesen päälle treenatuista fitnesskisaajista. Ja vaikka tää "strong is the new skinny" tuntuukin olevan nykyään aika vallalla oleva villitys, se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi ahtautua treenitrikoisiin ja rynnätä salille.

Mun mielestä kaikkien kauneusvillitysten ongelma on se, että vain yhdenlainen kroppa ajankohdasta riippuen on sallittu. Aikaisemmin palvottiin sairaan laihoja, nyt taas muskelimimmejä. Miksi suurin osa ihmisistä hölmääntyy kuvittelemaan, että vain tietynnäköisenä kelpaa? Mun mielestäni kaikesta tärkein juttu tässä suuressa ulkonäkö- ja elämäntapakeskustelussa on se, että jokaisen pitäisi saada ja pystyä olemaan just sen näköinen kuin itse haluaa omalla, terveellä tavallaan. Esimerkiksi meikä tähtää just tuohon tavoitteeseen kaikella tällä bloggaamisellani ja timmiytymisvouhkaamisellani. Teen töitä ollakseni just sen näköinen kuin itse haluan niin, että olen myös mahdollisimman terve.

Mitä ajatuksia teille heräsi Sallan tekstistä tai meikäläisen vastineesta?

(Pahoittelut kuvattomasta postauksesta, en keksinyt mitään sopivaa kuvitusta tähän hätään!)